Yleinen

Nälkä kasvaa syödessä

Juoksin ensimmäisen maratonini nyt syksyllä. Maraton oli kummitellut haaveissani aina silloin tällöin, jo varmaan 15 vuotta. Minun Maailmassani haaveet ovat tehty toteutettaviksi. Kolmea viikkoa ennen Espoon rantamaratonin lähtölaukausta, päätin ilmoittautua mukaan.

Valmistautuminen jäi siis olemattomaksi, mutta en antanut sen haitata fiilistä. Konsultoin ”juoksija-idoliani”, eli seikkailujuoksija Jukka Viljasta, viimeisten viikkojen treeneistä. Jukka kertoi, että en voi enää saavuttaa mitään, mutta voin kyllä pilata kaiken juoksemalla viimeisillä viikoilla liikaa. Noh. Näillä mennään.

Ensimmäinen puolikas meni varsin mukavasti. 25 kilsan kohdalla alkoi oikea polveni esittää jyrkähköjä vastalauseita etenemisen tahdista ja suunnasta. Varsinkin alamäet tuntuivat polvessa todella v-mäisiltä. En kuitenkaan osallistunut keskeyttääkseni, ja rämmin maaliin saakka, painaen kivun taka-alalle. Maalissa tunsin itseni aivan voittajaksi!

Autoon istuessani aloin juttelemaan kihlatulleni Satulle uudesta maratonista, ja tavoitteellisen harjoittelun aloittamisesta, vaikka pystyin vaivoin kävelemään. Olin myyty.

Tänään juoksin mukavan kympin lenkin mahtavassa syyssäässä, 06:35 min/km keskivauhdilla.

Jaa tästä

Leave a Reply