Uncategorized

Ruby daughter of the Sea

Purjehduksen junioriaikaani leimasi vahvasti Whitbread Round the World Race vuosina 1989-90. Suomesta oli mukana harvinaislaatuinen suursatsaus, eli peräti kolme maxi -venettä miehistöineen. Maxit olivat olivat 25 -metriä pitkiä sen ajan huippuunsa viritettyjä kisaveneitä.

Olin tuohon maailman aikaan 12-13 -vuotias, ja katselin näitä veneitä ihaillen, ja haaveillen. Tuolloin päätin, että joskus vielä minäkin olen valtameripurjehtija.

Kilpailua, ja suomalaisveneiden edesottamuksia pystyi seuraamaan paitsi Vene -lehdestä, myös televisiosta. Nettiähän ei luonnollisestikaan tuohon aikaan ollut. Ennen kisaa seurattiin veneiden suoriutumista Gotlant Runtissa, ja kisan aikana tuli jollakin viiveellä aina menneestä osuudesta kertova kooste.

Nauhoitimme kaikki ohjelmat videolle ja niitä katsoimme niitä kavereiden kanssa aivan loputtomasti. Purjehduskärpäsen purema, ja halu purjehtia oli silloin niin vahva, että oli oikeasti vaikea miettiä mitään muuta. Kaikki vapaa-aika meni purjehduksen ja sen oheistoimintojen parissa. Tämä kaikki tapahtui kaveriporukassa – ilman vanhempia ja omasta tahdosta.

Noilta Whitbread -videoilta jäi erittäin vahvasti mieleen musiikki. Se oli jotenkin täsmälleen purjehdukseen sopivaa ja sen soundissa oli valtameret ja seikkailut. Lopputeksteistä näimme, että musiikin oli tehnyt Appe Vanajas niminen artisti. Nimi kuulosti sen verran eksoottiselta, että arvelimme kyseessä olevan jokin ulkomaalainen artisti. Biisit soivat päässä mutta iän myötä ne jäivät kun ei sitä musiikkia saanut videolta mukaansa noin niin kuin fyysisesti.

Vuonna 2008 minulle tarjoutui tilaisuus toteuttaa haaveeni, ja päästä purjehtimaan kilpaa valtameren yli. Heinäkuussa 2008 Jouni Romppanen soitti minulle ja kysyi minua co-skipperiksi Class 40 -Projektiin, jonka rahoitus alkoi näyttää melko hyvältä. Kyseessä oli kaksinpurjehduskilpailu Atlantin valtameren yli. Suostuin tietysti oikopäätä.

Kaikkien valmisteluiden ja mittavan määrän erilaisia asiakaspurjehduksia tehtyämme, olimme viimein lähtölinjalla Ranskan Saint-Nazairessa 18.10.2009. Olo oli aika jännittynyt ja hyvin odottava, sillä meteò oli luvannut kovia myrskyjä alkutaipaleellemme biskajanlahdelle. Lähtö itsessään tapahtui kello 15:00 vasten yötä, ja hyvin kevyessä tuulessa ja rauhallisessa kelissä.

Saattoveneet ajoivat rinnallamme ehkä ensimmäisen reilun tunnin.
Illan jo hämärtyessä tulivat delfiinit saattamaan meitä ja tunnelma nousi aivan pilviin. Hyvin kliseistä mutta hyvin hyvin kaunista. Tunne oli kääntynyt jo aika levolliseksi, ja silloin se tapahtui.

Jostakin muistini syövereistä nousi mieleeni soimaan yksi kappale noilta Whitbread -videoilta, joita olimme junnuna suurkuluttaneet. Ensin sävel, sitten kertosäkeen sanoja. Ensin täysin huomaamattani, sitten tiedostaen. Vahva, lämmin fiilis nousi pintaan. Tunsin olevani jonkin suuren edessä.

Vaiherikas ja erittäin raskas kisa tuli päätökseen osaltamme liian aikaisin. Veneemme kölilaatikko halkesi 600mpk ennen Karibiaa, ja porttiamme karibianmerelle. Hyvin sujunut kilpailumme muuttui hetkessä selviämistaisteluksi, sillä veneemme köli oli vaarassa pudota. Selvisimme edelleen vaiherikkaiden vaiheiden ja neljän piinaavan vuorokauden jälkeen maihin.

Palasin Suomeen, ja jossakin kohtaa mieleeni muistui tuo starttihetkellä päässäni soinut kappale. Menin koneelle, ja internetin ihmemaailmaan. Googlasin artistin Appe Vanajas. Selvisi, että Appe onkin suomalainen.
Tosin esim. huuto.netissä myytiin hänen levyään kategoriassa ”ulkomaiset artistit”. Tuo kohde oli sulkeutunut.
Avasin Facebookin ja hain nimellä – löytyi. Laitoin Appelle viestin, jossa kerroin vanhoista videoista, atlantin ylityksestä, ja päässäni soineesta biisistä.

Kysyin onko biisejä levytetty ja jos, niin mistä voisin löytää levyn. Appe kertoi, että ainakin joitain näistä biiseistä on hänen levyllään nimeltä So So So, ja että hänellä on muutama kappale levyjä kotonaan. Ajelin siis autolla hänen luokseen rupattelemaan ja hakemaan levyn.

Lähtiessäni, kuuntelin levyn pikakelauksella läpi jo autossa. Totesin, että siltä, löytyi kaikki ne biisit, jotka olivat noilla vanhoilla videoilla. Kaikki, paitsi se yksi, joka oli soinut päässäni kisan starttihetkellä. Kun pääsin koneelle, oli Appe laittanutkin jo viestiä. Hän kertoi, että oli löytänyt vielä yhden kappaleen. Hän lähetti sen minulle sähköpostilla. Kuuntelin sen. Kyyneleet tulivat silmiin. Kappale oli juuri se, joka soi päässäni Atlantilla. Kappale on nimeltään Ruby daughter og the Sea.

TP_artikkeli

Kuvan päivämäärä on virheellinen.

Jaa tästä