Uncategorized

Mahdoton laji

Asumme Lauttasaaressa. Pidän alueesta, sillä meri on joka paikassa läsnä, ja muuttolinnut pysähtyvät täällä lähtiessään, ja tullessaan reissuiltaan. Lauttasaaren eteläkärki eli ns. ryssänkärki on myös hieno paikka. Kallioilla istuessa voi hyvin kuvitella olevansa paljon ulompana saaristossa, vaikka Helsingin keskusta on vain hetken matkan päässä. Larussa on muitakin mahtavia rantakallioita.

Arvostan suuresti sitä luonnonläheisyytä, jonka voi kokea näinkin urbaanissa ympäristössä. On sanomattakin selvää, että lenkkini sijoittuvat aina kun se vain on mahdollista, larun metsä -ja ranta-alueille. Kun koko saaren kiertää kaikkia rantoja koluten, saa lenkille mittaa 12km. Tästä sitten mukaillen voi matkaa kasvattaa tai lyhentää. Toki juoksen muuallakin.

En viihdy kansoitetuissa paikoissa. Lauttasaaren asukasmäärä on räjähdysmäisessä kasvussa ja se näkyy ulkoilureiteilläkin. Pyrinkin aina ajoittamaan lenkkini sellaisiin aikoihin, että lajitoverit eivät olisi liikkeellä.
Minua alkaa aika nopeasti tympäisemään jos kapealla metsäpolulla pitää pujotella ihmisiä ja lastenvaunuja.

Anteeksi jo etukäteen mutta nyt on pakko paasata.
Kuten sanoin, arvostan näitä vapaaksi ja osittain jopa luonnontilaisiksi jätettyjä metsäplänttejä. Kaikki eivät niitä kuitenkaan arvosta. Ihminen on kummallinen laji. Sen on selvästi aivan äärimmäisen hankala elää sopusoinnussa muun luonnon kanssa. Ihminen pyrkii aina valloittamaan joka kolkan itselleen tai omiin nimiinsä. Tämä tapahtuu roskaamalla, mölyämällä ja karkoittamalla muut lajit pois. Edes aikuiset ihmiset eivät saa koskaan roskia mukaansa vaan ne jää törkeästi luontoon.

Seurasin viime toukokuussa tiirojen kalastuspuuhia juuri tuolla ryssänkärjessä. Otin niistä ainakin tuhat valokuvaa kallioilla istuessani. Oli jännittävää nähdä miten tiiroilla oli omat kalastusreviirinsä. Samat tiirat kalastivat samoilla pienehköillä alueilla päivästä toiseen. Pääsin aika lähellekin kuvaamaan, sillä tuttu tiira selvästi tottui läsnäolooni.

Tiira_1

Eräänä päivänä kun olin taas menossa tutulle kalliolle katselemaan tiirojen touhuja, oli kalliolle parkkeerannut jonkin sortin ihmisseurue. He olivat parasta aikaa kivittämässä tuota tiiraa, ja näin häätämässä sitä pois sen kalastusreviiriltä. En millään jaksa uskoa, että tuosta tiirasta olisi ollut oikeasti mitään haittaa, vaan ennemminkin huvia ja silmäniloa.

Tänään kävin kävelyllä ihastelemassa meren jäätä ja matalalta mollottavaa aurinkoa. Huomasin, että joku kanssa-eläjä oli päättänyt kiikuttaa trampoliinin keskelle kaunista metsäplänttiä. Minkälainen vatipää käyttää kaikkien yhteistä metsä-aluetta roskiksena? Minkälainen vatipää katsoo oikeudekseen levittäytyä kamoineen lähimetsiin? Trampoliini on niin iso, että ei voida sanoa lasten tuoneen sen sinne jotenkin salaa. Kuljettamiseen on tarvittu autoa ja aikuisten voimaa.

En välttämättä ole joka asiasta samaa mieltä elämänsuojelija Pentti Linkolan kanssa, mutta yksi herran toteama alkaa tuntua hyvinkin todelta. ”Ihminen on mahdoton laji”

Kiitos ja anteeksi paasaminen.

Trampoliini_metsä

Jaa tästä